Katin DogBlog

Kuulumisia voisi päivitellä vähän useamminkin. En vielä lupaa, katsotaan!

Kesäkuun alussa käytiin Tallinnassa näyttelyssä, sen lisäksi toukokuun lopussa Peppinon kanssa Aptuksessa ja Kotkassa, jossa myös Maisa oli mukana. Maisan ensimmäinen näyttely oli Eestin Pekingesikerhon erikoisnäyttely (tuloksena JUN ERI JUK 3), Vieno oli siellä VSP-pentu ja myös Peppino oli mukana, PU 3. Seuraavana päivänä Maisa ja Peppino olivat Eestin voittaja-näyttelyssä, JUN ERI JUK 2 ja PU 4. Kotisivujen uutisista enemmän yksityiskohtia ja linkkejä kuviin sekä videoihin. Kannattaa käydä katsomassa, hauskoja tilannekuvia ja tilanteita. Voi kun meidän erkkariin löytyisi noin monta ahkeraa kuvaajaa hyvien kameroiden kanssa!

Lisään tähän muutamia matkakuvia omasta kamerasta. Takaisin lahden toiselle puolelle mennään elokuussa, tai no, minä menen jo tulevana viikonloppuna, esittämään kooikerhondjea ja berninpaimenkoiraa Luigen näyttelyyn, omat koirat jäävät kotiin. Heinäkuussa pidetään vähän näyttelytaukoa muutoin, loppukuusta lähdetään taas liikenteeseen. Kesäloma alkaa 20.7., joten kelpaa reissata.

Helteet ovat jo alkaneet, ja näillä keleillä kuumenee koirien lisäksi emännät ja isännät, kuonon pituudesta riippumatta. Tekisi mennä puskan juurelle köllimään pekingeesien kanssa :).

Vieressä sisarukset Kalle ja Vieno Tallinnassa 6.6. Little bit of sightseeing after show!

Heippa, en pääse päivittämään lähes viikkoon kotisivuja, joten tässä kootut seikkailut parilta päivältä:

1.5. Hollola RY, tuomari: Paavo Mattila
Samojedit
Blue Creek's Radiance AVO H
Blue Creek's Revolution AVO ERI 1 PN 4 vara-SERT

2.5. Mouhijärvi RY, tuomari: Markku Mähönen
Eurasier Fin & Ee mva Blue Creek's Jetset Joliette VET ERI VEK 1 PN 2 ROP-veteraani

3.5. Hollola pentunäyttely, tuomari: Harto Stockmari
Pekingeesi Utopian Silvia The Queen PEK 1 KP ROP-pentu RYP 3

Kiitos Satu, Merja, Tytti & Mari & mimmit, tässä jo hieman reissussa rähjääntynyt Vieno Helmi Orvokki, päivän RYP 3.

Olen käynyt koirakoulussa aloittelijoiden ryhmässä kahden eri pekingeesin kanssa lähinnä sosiaalistamismielessä ja yhdessä puuhastelun merkeissä. Molempien kanssa huomasin yhden saman asian. Toisella käyntikerralla, kun koira huomasi missä ollaan, se kääntyi heti puoleeni, otti katsekontaktin ja se katse sanoi, että no niin, aletaas sitten syömään sitä namia. Kertooko tämän pikku kullanmurujeni viisaudesta, hyvästä muistista vai ahneudesta :). Ainakin käynti kentällä yhdistetään jo yhden kerran jälkeen välittömästi pettämättömiin namihanoihin, kunhan seuraa nätisti ja ottaa kontaktia. Ehkä nämä tapaukset eroavat aiemmista kokemuksistani siinä, että eurasiereiden ja samojedien kanssa käytän namia pienestä asti harjoitellessamme näyttelyä varten ym., mutta pekingeesien kanssa se jää melkein yksinomaan koulutuskentälle. Joten se on juuri SE paikka, josta sitä ylimääräistä herkkua sitten saa. Sinänsä tämä tarina ei ole järin merkityksellinen, mutta havainto oli sen verran hauska, että piti kertoa.

En ollut paikan päällä, mutta sen minkä kuvista näin, oli aika ..hmm.. järkkyä. Samojedit Cruftsissa. En voinut katsoa edes kuvia loppuun. Ihan sama minkälaisia pieniä karvapalloja siellä Englannissa kasvatettakaan, mutta ottakaa nyt hyvät ihmiset silmä käteen ja katsokaa minkälainen raajarakenne koirillanne on!!!!! Periksiantavat ranteet, ulospäin kääntyneet eturaajat, olemattomat eturinnat. Ei niillä kauniilla päillä ja ilmeillä pelkästään pitkälle pötkitä. En tiedä olisinko voinut edes istua kehän laidalla ja katsoa ne kaikki hirvitykset läpi. Kuinka huolestunut näistä ilmiöistä pitää olla, en tiedä. Ehkä ei lainkaan, ainahan englantilaiset ovat olleet omanlaisiaan. Suomen kehissä nähtävät rakennevirheet (ja niiden palkitseminen) taitavat riittää nyt toistaiseksi minun kauhistelun kohteeksi.

Pekeistä ei kuvien perusteella voikaan sanoa sitten sitäkään vähää, kuulumisia tuli silminnäkijiöiltä. Karvaa oli vähennetty trimmaamalla, koirat liikkuivat ja hengittivät hyvin. Saamme siis nähtävästi olla olemassa toistaiseksi.

Pieni puhkuminen helpottaa kummasti. Kiitos :).

Lainaan suoraan pari kohtaa Suomen dobermanniyhdistyksen sivuilta:

"Sukusiitoskerroin (SK) on matemaattinen arvio, joka kuvaa yksilön mahdollisuutta periä esivanhempiensa identtisiä geenejä vanhemmiltaan. Määrittämällä yksilölle SK (COI coefficient of inbreebing) voidaan matemaattisesti arvioida todennäköisyys sille, että sattumanvaraisesti valitun geenilokuksen alleelit, jotka yksilö on perinyt molemmilta vanhemmiltaan ovat yksilöllä samanlaiset. Rodussa esiintyvät, yksilöiden korkeat sukusiitoskertoimet kertovat perinnöllisen vaihtelun katoamisesta, sillä geenien lokukset yhdenmukaistuvat sukusiitosasteen kasvaessa. Yhdenmukaistuminen voi olla positiivista, sillä homotsygotialla vakiinnutetaan tiettyjä ominaisuuksia rotuun. Lisääntyvä homotsygotia aiheuttaa kuitenkin rinnakkaisten alleelien katoamista ja myös monen piilevän, ei toivotun ominaisuuden esiintulon ja vakiintumisen rotuun. Ennen kaikkea piilevät heikkoustekijät ja sairaudet lisääntyvät vähitellen. Koko rodun vuosittaisille sukupolville lasketun sukusiitoskertoimen voimakas kasvu saattaa olla hälytys tulevista hankaluuksista, erikoisesti jos sukusiitosprosentin kasvu liittyy muihin ongelmia tuottaviin tekijöihin, kuten pieni populaatiokoko, rajoittunut geenivaihto (tuontien vähäisyys), geneettiset pullonkaulaefektit (äkillinen, hallitsematon eläinmäärän lasku).

Sukusiitoskertoimen laskussa voidaan käyttää 5 polven sukutaulutietoja, mikäli halutaan ainoastaan vertailla sukusiitoskertoimen kasvua vuositasolla (P. E. Sundgren). 10 tai useamman sukupolven sukutaulu kertoo kuitenkin enemmän todellisesta sukusiitosasteesta, sillä yksilön lähisukulaisten oma sukusiitoskerroin vaikuttaa jälkeläisen kertoimeen. Asiantuntijoiden suositusten mukaan populaation sukusiitosaste ei saisi nousta vuositasolla yli 0,5% tai viiden sukupolven aikana yli 2,5%. Yksilötasolla suositus on, että sukusiitosaste ei olisi korkeampi kuin 6%, joka vastaa serkusparitusta, 5 polvella laskettuna ja 9%, 10 polvella laskettuna."

Tämä kannattaisi nyt pitää mielessä, kun tuodaan ns. uutta verta ulkomailta. KoiraNettiin (eikä koiran rekisterikirjaan) ei voida tässä asiassa luottaa, sillä se esittää rajatun määrän sukupolvia eikä tunnista samoja koiria, jos niillä on järjestelmässä eri rekisterinumero (tämä on mahdollista, jos koira on rekisteröity eri maihin ja esiintyy sukutauluissa siis näillä eri rek.nroilla). Kun katsotaan tuo 10 sukupolvea taaksepäin, on monet koirat pienessä rodussa samaa sukua, ja ne tuontikoirat myös. Ne ovat sitä jo monesti aikaisemmissakin sukupolvissa, kun viitsii vaan katsoa neljännestä sukupolvesta eteenpäin, jos ei jo niiden sisällä. Koiran lähisukulaisten sukusiitoskerroin voi siis olla ihan eri luokkaa kuin mitä yksilön oma sukusiitoskerroin näyttäisi olevan. Kun sitten yhdistetään näitä koiria keskenään, hyvänä ajatuksena mahdollismman pieni sukusiitoskerroin ja tehokas populaation hyödyntäminen (mahdollisimman monta erisukuista urosta ja narttua jalostuksessa), saattaa tulos olla yllättävä ja nostaa koko ajan rodun sukusiitosprosenttia. Tsekatessani pikaisesti asian esim. eurasierin ja pekingeesin kohdalla, se on vuosittain liian iso molemmissa roduissa.

Toki itsekin toin juuri koiran, jonka sukutaulussa on harrastettu ahkeraa linjasiitosta (sukusiitosta) ja jos sitä tullaan käyttämään jalostukseen, tämä on huomioitava. Eli sitä ei todellakaan mennä enää yhdistämään koiriin, joiden suvussa on samoja linjoja. Peräänkuulutan sitä, että jokainen, joka tuontiin ryhtyy, ottaa selvää ja TIETÄÄ mitä tuo ja katsoo nyt ihmeessä niitä sukutauluja pidemmälle kuin neljä sukupolvea. Monessa rodussa näyttää olevan vallalla meininki, että kun joku tuo jostain koiran tai käy jossain astuttamassa tms. niin muut menevät perässä. Ei rodun jalostuksellisesti kovin innovatiisista ja ehkä se ei sitten ole tarkoituskaan. Jos haluaa vaan kivan koiran, niin mikäs siinä, että sen vanhemmista vähintään toinen tai isovanhemmat ovat jo täällä olevan/olevien koirien sukutaulussa tai saati ihan Suomesta lähtöisin. Jos itse toisin eurasierin vielä maahan, niin luultavasti tässä tilanteessa toisinkin sen linjoista, jotka tunnen ja tiedän, ja ovat samaa sukua kuin kasvattamani koirat jne. Tarkoitukseni olisikin saada jotain sellaista. Jos tarkoitukseni olisi tuoda jotain muuta, pitäisi kaivaa ahkerasti kiven alta eri sukua ja löytää vielä sellainen kasvattaja, joka haluaa myydä ulkomaille ja antaisi lupaavan pennun. Tämä tuntuu olevan esim. alkuperäismaa Saksan kanssa jokseenkin vaikeaa. Kyllähän sieltäkin helpommallakin koiria tänne varmasti saa, mutta jos ne suvut ei kiinnosta ja niitä meillä jo on? Niinpä. En omalla asialla, vaan muiden, otan hieman selvää, löytyykö niitä kasvattajia vai ei. Kansainvälisen yhteistyön käsitettä voisi vihdoinkin laajentaa käytännön tasolle, onhan se huisin hauskaa istua IFEZ-kokouksissa viisastelemassa ja myydä pentuja Pohjois-Amerikkaan, mutta ei se paljon helpota sellaista ihmistä, joka haluaa löytää sen hieman ERIsukuisen koiran Keski-Euroopasta! (pois sulkien Ranska, jossa pentuja on saatavilla, mutta parhaat ovatkin sitten samansukuisia jo Suomessa edustettujen linjojen kanssa).

Ugh.

Tänään on ehditty vaikka mitä töiden lomassa. Vieno sai ensimmäisen rokotuksen, Violan silmä on parantunut erinomaisesti, Gabrielilla todettiin sydämen laajentuma (ei ollut yllätys oireiden perusteella ja jotenkin se on tullut aina tiedettyä tulevaksi, niin kova se on huolehtimaan ja vahtimaan koko laumaa, ettei siitä muuten selviä), ultraääni paljasti karun totuuden pentusuunnitelmista nro 1, pariskunta on nähtävästi todellakin geneettisesti yhteensopimaton tai sitten narttuun on tullut jotain vikaa sitten edellisten pentujen. Ehkä kokeilemme vielä toisella uroksella kerran ja sitten saa olla. Vaikka sydän itkee verta, vastaavaa sulhasta tuskin löytyy.. Maisa kiikkui mukana seuran vuoksi ja tarkistettiin, että rokotukset ovat kohdillaan näin suomalaisittain. Omaa vuoroaan odottanut herrahenkilö kysyi, että kuinka monta vielä jäljellä :), no johan tuossa olikin yhdeksi kerraksi.

Lisäksi Maisa ja Papagena ovat rakentaneet suhdettaan, Maisalle käy kaikki, kaikki on ihanaa uudessa kotimaassa. Papagenasta ei niinkään, mutta kyllä neideistä kavereita vielä tulee. Vienon kanssa harjoiteltiin hihnassa kävelyä, tällä kertaa metwurstin voimalla (muuten menee lähinnä istumiseksi ja ojan pohjien nuohoamiseksi). Lopputuloksena verta vuotava reikä etusormessa :D. Metwursti on vähän turhan hyvä herkku!

Lisäksi neitejä ilahdutti palotarkastus, jee, vieraita! Siinähän ne päivän kohokohdat olivatkin, ai niin, Maisan ja Vienon leikki alkaa muistuttaa jo tasavertaista painimista, eikä niinkään sitä, että Vieno vetää otsatukasta Maisaa pitkin lattiaa!

Jatkamme hyvin suunnitelmien tekemistä ja jätämme toteutuksen loppuun viemisen herran haltuun, näinhän se kuitenkin loppukädessä menee. Minä saan suunnitella suunnittelemasta päästyäni, mut toisin menee luonnon tahto aina välillä.

Paljon on tehty jo ennen kuin pentu syntyy edes maailmaan, ja hyvin paljon tehdään sen ensimmäisten elinviikkojen aikana ennen kuin se muuttaa omaan kotinsa. Kasvattajan tulisi antaa pennun mukaan kirjalliset hoito-ohjeet, kertoa ostajalle rodulle ja ko. yksilölle mahdollisista vioista ja sairauksista sekä tehdä sopimus koiran kaupasta Kennelliiton sopimuspohjalle. Kirjallinen hoito-ohje on venyvä käsite, toiset kuittaavat sen "1 dl / 4 kertaa päivässä" raapustuksella sopimuksen tyhjillä riveillä (olen itse nähnyt tämän, tunnettu ja menestynyt kasvattaja, koiran luovutus tapahtui huoltoasemalla), toisilta tulee paksu opus erilaista materiaalia luettavaksi. Henk.koht. en ainakaan omille roduilleni tarvitse mukaan sen kummempia käyttöohjeita, mutta monelle koira tai ko. rodun edustaja on ensimmäinen laatuaan. Luulisi irtoavan jotain vinkkiä. Enkä tarkoita sitä vinkkiä, että pentu ei saa kävellä lumessa ettei sen lonkat mene paskaksi. Lähdekritiikki on aina paikallaan :).

Jos et ole jo tsekannut ja linkittänyt omille koirasivuillesi, niin katso
http://www.kennelliitto.fi/FI/kennelliitto/uutiset/2007/20070710_koiranhankinta.htm

Iloitsen suuresti omista uusista, upeista ja reippaista pennuista (ihanat Raivo-Vieno ja Maisa), toivottavasti lisää on luvassa pentueiden muodossa ensi vuoden puolella. Suunnitelmat ovat aina suuria, ehkä joskus toteutuskin :).

P.S. Pekingeesi-foorumi ottaa ensi askeleitaan, tervetuloa keskustelemaan: http://www.activeboard.com/forum.spark?forumID=107439&p=1