Maailmanvoittaja–näyttely ja Circuit-näyttelyt tarjosivat paljon nähtävää. Vaikka kaikkea ei edes ehtinyt nähdä aikataulujen päällekkäisyyden takia, neljä päivää kehän laidalla pistivät turnauskestävyyden koetukselle – hyvä seura ja hyvät tulokset auttoivat kummasti asiaa. Matkaan lähdettiin Erkkilän Elinan ja kolmen eurasier-uroksen (Rommel, Vili, Takku) kanssa hyvissä ajoin tiistaina 1.7. Laivasatamassa Turussa seurueeseen liittyi Anna Aaltonen ja tiibetinmastiffi Jörö, leirimme luotettava vahti.
Oli hauskaa seurata eurasier-kehiä pitkästä aikaa peräti kaksin kappalein viikolla arvostelluiden tiibetinmastiffien ja pekingeesien lisäksi. Lauantaina oli vuorossa Circuit-näyttelyt, ehdin nähdä sekä eurasierit että pekingeesit, ja ihailla hieman upeita pommeja. Circuitin eurasier-kehä antoi jo yleiskäsityksen siitä, mitä oli luvassa seuraavana päivänä MV-kehässä. Suurin osa koirista osallistui jo lauantain näyttelyyn. Tarjonta ei ollut ihan niin kansainvälistä kuin olin toivonut , mutta odotukseni palkittiin joltain osin – näin odottamiani norjalaisia av Geehrbacch-koiria ja niiden kasvattajan, englantilaisen Stacey Watkinsin koirineen sekä muita sukulaiskoiria (kasvattamieni Blue Creek's koirien jälkeläisiä toisessa, kolmannessa jne. polvessa). Ranskalaiset puuttuivat kehistä kokonaan, saksalaisia en paikalle uskonut saapuvankaan. Useamman kuin kerran tuli todettua, että silmää miellyttävät koirat olivat suomalaisten koirien jälkeläisiä.
Circuitin ROP:n voittanut Adam av Geehrbacch ei niittänyt menestystä MV-näyttelyssä, mutta jäi mieleen yhtenä suosikkina. Sen isä, Söskärs Cerano on aina ollut yksi lempikoiristani, jonka jälkeläisistä oli näytillä useampia – jos jonkin näköistä. Adamin emä on Binna av Nixenspitze, jonka Zeldas -emän ja -isän takaa löytyvät ”suomalaiset” Dino v d Eichenlohe, Cherry zur Rönneburg (sekä emän että isän takaa), Alf vom Dreiländereck, Deimos des Terres de l'Ardilleux. Adam oli hyvässä karvassa, hyvänkokoinen ja –rakenteinen, vahvapäinen ja esiintyi suvereenisti – kaikki mukavia näyttelykoiran ominaisuuksia enkä ihmetellyt yhtään sen voittoa Circuitissa venäläisen Eugeny Kuplyauskasin tuomaroimana. (Pikaisella googlettamisella selvisi, että tuomari on arvostellut ainakin samojedinkoiria, chow chowta ja saksalaisia pienpystykorvia aiemmin, myös Suomessa.)
Avoimessa luokassa esitetty Adamin veli Albert oli jo liian raskas, mistä kärsi hieman jo sen rodunomaisuus ilmeessä ym. Sillä oli selvästi enemmän emänsä Binnan pää kuin Adamilla. Nuorten luokassa esitetty Freddy av Geehrbacch (Leiionspitz Chirac – Leiionspitz Hedda) oli kookas, korkearaajainen, mutta tyypillinen ja ihan näyttävänkin näköinen. Kokonaisuuden vain pilasivat huomiota herättävän kookkaat korvat. Se oli myös melko karvaton, täydessä karvassa (siinä mielessä mitä se tarkoittaa Suomessa) tosin vaikuttaisi mahdollisesti jo melkoiselta jättiläiseltä. Olisi mielenkiintoista nähdä nuori Freddy valmiina, mihin suuntaan kehitys menee. Circuitissa Freddy sijoittui luokkansa neljänneksi ja MV:ssa norjalaisella Leif Ragnar Hjorthilla se voitti luokkansa. Nuorten luokassa esiintyi myös mm. Lovely Megan's Arnoldschwarzenegger (Eurasier Vaenget Bentley – Sund Stamm's Zenora Zemona), Circuitin ERI 2 ja MV:ssa EH. Uros otti silmään heti, kaunis koira. Sen emänisä on Blue Creek's Italo Ippolito ja ilokseni emä Sund Stamm's Zenora Zemona oli myös itse paikalla. Se oli kuin ilmetty suomalainen siskonsa, Eucham's Haydee, tosin numeroa suurempi. Circuitissa tämä musta narttu oli valioluokan ERI 2 ja MV:ssa ERI ilman sijoitusta. Uroksen isä Bentley on tanskalainen ja tuttu vain kuvista, joissa miellyttävän näköinen. Samasta pentueesta Lovely Megan's Al Pacino, musta merkein, oli Circuitin ERI 2 ja MV:ssa ERI 3.
Junioriurokset olivat ymmärrettävän keskentekoisia, ja porukkamme nuorukainen Rommel, Dartagnan of the Nordic Dream, olikin melko tasapainoinen verrattuna kilpakumppaneihinsa. MV:ssa sen pahin kilpakumppani oli ERI 2, Filurias Bastian (Mabuh's Reimondo – Lejonbols Filuria), hyvässä karvassa ja hyvä esiintyjä. Rommelilla on ihana, klassinen ilme ja pää, tasapainoinen raajarakenne ja hyvät liikkeet. Juniorinartuista voi sanoa samaa, niitä on yksinkertaisesti epäreilua arvostella tällä hetkellä, vaikka kaikki oli monella ns. kohdillaan puuttuvaa karvaa lukuun ottamatta. Suomalaisen uroksen jälkeläinen Balder-Balder Lovisa Gyllenfäll (Porthos – Balder-Balder Lova Bifrost), ERI 4, jäi mieleen yhtenä mukavanoloisena junnu-narttuna. Suomesta junnuissa kilpaili MV:ssa Harahill's Kamomilla, EH.
Avoimesta luokasta mainittakoon Leiionspitz Quattro, joka voitti luokkansa ansaitusti molemmissa näyttelyissä. Quattron emä on suomalainen Harahill's Gayla ja isä tanskalainen Mabuh's Nilo. Quattro on vahva, näyttävä uros, joka vaikutti hieman kaulattomalta. MV:ssa toiseksi tuli Leiionspitz Unic (Foxfire Barney – Leiionspitz Fanny), kaikin puolin ok ja tasapainoinen uros, josta jäi vain puuttumaan se viimeinen ihastusta herättävä silaus. Olisi kiva nähdä tämä kaksivuotias uros parin vuoden päästä ja täydessä turkissa. Avoimessa kilpaili Suomesta Cloudy Bay's Columbo, molemmissa näyttelyissä EH.
Avoimen luokan nartuista löytyi kauniita koiria, eikä pelkästään sen takia, että suomalaisomistuksessa olevat koirat olivat tässä luokassa hyvin edustettuina (Alexandrae, Harahill's Jewel, Leiionspitz Othina). Suurin suosikkini Albionspitz Aerin (Leiionspitz Heike – Tinuviel of Albion de Niou Tchouang) tuli luokan toiseksi Circuitissa ja voitti luokkansa, narttujen cacibin ja sertin MV:ssa saaden näin Maailmanvoittaja 2008 tittelin. Englantilaisen Aerinin isoisä on Blue Creek's Jetset Jacomo. Aerinilla on todella kauniit mittasuhteet ja liikkeet, pää on aavistuksen kapea minun makuuni, mutta narttu on ehdottoman tasapainoinen kokonaisuus. Olin todella iloinen sen menestyksestä. Avoimessa luokassa nähtiin myös mm. Danielle av Geehrbacch (Albincherolito – Agnes av Geehrbacch), Blue Creek's Italo Ippoliton pojantytär, joka oli nätti narttu, musta merkein ja liikkui todella hyvin. Ainoa erittäin epätyypillinen yksilö viikonlopun aikana nähtiin tässä luokassa, Risan Gårdens Cherie (Söskärs Cerano – Edeängs Hilde), joka sai molemmissa näyttelyissä H:n. Käsittämätöntä oli, että sen pentuesisko Celeste oli ihan ok, ja saikin ERI:n. Anna-Karin Lundbergin (kennel Balder-Balder) narttu Malva Mirakel M av Terjeviken (Sund Stamm's Lord Lanson – Hebe Matilda H av Terjeviken) ei ollut yhtään hassumpi. Se oli tasapainoinen, viimeisen päälle näyttelykunnossa oleva sievä narttu, tuloksena ERI 4 MV:ssa.
Valioluokasta tulikin mainittua jo uroksista Adam av Geehrbacch. MV:ssa valioluokan voitto, urosten Maailmanvoittaja 2008 –titteli ja ROP meni Portugaliin, ranskalaistaustaiselle Samurai de Chow's de Mong Ha'lle (Ninja in Great Style – Pinda N'To de Show's de Mong Ha). Uros oli erinomaisesti kunnostettu ja esitetty (ammattihandleri), hienosti liikkuva koira. Pää oli ruma, mutta kaiken muun toimiessa kokonaisuudessa, voitto oli varsin perusteltu. Kehässä nähtiin myös Foxfire Barney (Sund Stamm's Rebellion – Leiionspitz Aleika), ERI 3, joka ei ole koskaan tehnyt minuun oikein mitään vaikutusta ja Leiionspitz Darko (Söskärs Cerano – Leiionspitz Beata), ERI 2, joka oli komeampi kuin muistinkaan, tosin etuosa ei ihastusta herättänyt, mutta kukaan ei ole täydellinen. Luokan neljänneksi MV:ssa tuli tanskalainen Mabuh's Reimondo (Foxfire Barney – Mabuh's Junna tu Foxfire). Suomesta valioluokassa kilpaili Monty v d Kleinen Blaike, Circuitissa ERI 2, MV:ssa ERI ja Tuulisenrannan Ritarirevontuli, molemmissa EH.
Nartuissa valioluokan voitti Circuitissa Sund Stamm's Donna Nena (Kieristinga Weijari – Sund Stamm's Yolanta) ja MV:ssa Leiionspitz Esta (Ecco vom Rheinblick – Söskärs Aska), edustava narttu ja tuttu koira suomalaisille. MV:ssa nähtiin myös suomalaista kasvatustyötä, Ruotsissa asuva, kovasti emäänsä muistuttava Harahill's Gayla (Rhone des Chevaloupsgreg – Harahill's Cassandra), joka sijoittui neljänneksi. Toiseksi tuli italialainen Cheyenne of the Nordic Dream (Aaron Nordic Dream Des Chevaloupsgreg – Tracy Tilo Des Chevaloupsgreg), mukiinmenevä, hyvin liikkuva narttu, kolmanneksi Leiionspitz Eicha (Ecco vom Rheiblick – Söskärs Aska), jonka olisi jo liikkeiden puolesta pitänyt saada laatuarvostelussa EH ja pudota tästä kisasta pois.
Veteraaniuroksissa kilpaili Circuitissa ainoastaan Takku, eli Blue Creek's Ilya Ildefonso, joka sai pari kilpakumppania MV:ssa. Takku voitti luokan, saaden tittelin Veteraani Maailmanvoittaja 2008 ja toiseksi tuli ”puoliksi suomalainen” Sund Stamm's Rebellion (Söskärs Ajax – Jonna), jossa ikä alkoi jo näkyä. Kolmanneksi tuli EH:lla Sund Stamm's Pom-Pom 's Pigalle (Zeldas Cranberry Cream – Jonna), niin ikään samaisen suomalaisen nartun poika. Nartuissa ei veteraaneja nähty valitettavasti kummassakaan näyttelyssä.
Kehissä ei kumpanakaan päivänä nähty juurikaan liian varautuneita koiria, muutamia tilannetta (?) arastavia koiria oli, mutta tuomari ei tähän kiinnittänyt sen enempää huomiota vaan koirat palkittiin ERI:llä. Kokonaisuutena mieleen jäi hyvin positiivinen kuva koirien käyttäytymisestä kehässä ja sen ulkopuolella.
Paljon saksalaiskoiriakin nähneenä sanoisin, että edelleen ulkomuodollisesti parhaat koirat löytyvät Pohjoismaista ja Ranskasta. Narttujen Maailmanvoittajan ja sert-voittajan sukujuuret löytyvät Ruotsista, Ranskasta ja Suomesta. Espanjalainen Maailmanvoittaja ja ROP on ranskalaistaustainen. Italiasta tuotu juniori- ja sert-voittaja on saksalais-ranskalais-itävaltalainen. Veteraanimaailmavoittaja ja ROP-veteraani suomalais-ranskalais-saksalainen. Tämä kommentti täysin saksalaisia mollaamatta, kanta on vain homogeenisempää esim. Ranskassa kuin rodun alkuperämaassa, jossa rotuyhdistys on eriytynyt useammaksi yhdistykseksi jo aikojen alussa kasvattamaan erityyppisiä koiria jne.
Suuren koiramäärän lisäksi oli hieno tavata ihmisiä, joista osa oli tuttuja ennestään vain sähköpostin välityksellä. Mitä muuta voisi sanoa - aurinko paistoi enemmän kuin koko kesänä Suomessa yhteensä, ruotsalaiseen tapaan punkkeja riitti, suomalaisedustus oli mainittavaa, seura matkalla ja kehien laidoilla loistavaa. Toivottavasti tapaamme vielä isommalla joukolla Tanskassa 2010 (ensi vuoden Slovakia saattaa jäädä väliin)!
